Suomalaista veruke poliitiikkaa ja hännystelyä.
Suomen PRO-USA presidentin, Stubbin, lausunto 22.5.2025 Helsingin Sanomissa, mahdollisesta Palestiinan valtion tunnustamisesta on jälleen esimerkki siitä, miten Suomelta on poistettu kyky itsenäiseen päätöksentekoon.
Tilalle on tullut hännystely, myötäily, ja länsiliittouman kumartelu. Jopa Suomen hallituksen sisäpoliittisten päätösten tulisi noudattaa EU:n yhtenäistä linjaa. On siksi turha kenenkään väittää, että Suomella olisi enää täyttä päätöksentekovaltaa omissa asioissa.
Muut ensin, omat sitten vasta.
Niin kauan kuin Suomen hallitus asettaa ulkovaltojen intressit oman kansan edun edelle, jatkuu Suomen alamäki. Enää ei ole kyse pelkästään Suomen halusta rauhaan ja taloudellisesti vakaaseen kasvuympäristöön, vaan Suomen hallitukselle päämäärä on myötäillä Suomen liittolaisia, vaikka se ajaisikin suomalaisten etujen edelle.
Surullisen koomiseksi Stubbin lausunnon tekee se, kun hän sanoo, että “on Suomenkin hyvä olla historian oikealla puolella.” Tämä tarkoittaa suoraan sitä, että viimeiset 77 vuotta kun Israel on kenenkään häiritsemättä harjoittanut julmaa rotusyrjintää Gazassa ja Länsirannalla on Suomi ollut sivustakatsojan asemassa, antaen hiljaisen hyväksyntänsä kansanmurhalle.
Epäinhimillinen hintalappu kauppasuhteille.
Edes viimeaikaiset tapahtumat Gazassa eivät ole heilauttaneet Suomen vankkaa päätöstä jatkaa Israelin tukemista. Suomen Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri, Ville Tavio sanoi 30.5.2024 Politicolle antamassaan haastattelussa, että Suomen kauppasuhteet Israelin kanssa ovat tärkeämmät kuin ihmishenkien pelastaminen.
Suomen kieltäytyminen asettamasta taloudellisia pakotteita Israelille on lievästikin sanottuna ristiriidassa Suomen humanitäärisen sanoman kanssa. On jo itsestään selvä asia, ettei voi samalla tukea kansanmurhaa, ja toisaalta olla humanitaarinen.
Johonkin on vedettävä raja.
Stubbin lausunto kuvaa koko hallituksen päättämättömyyttä Palestiina asiassa. Ei haluta ymmärtää tilanteen pitkäaikaista vakavuutta, vaan keskitytään ainoastaan viimeaikaisiin tapahtumiin, jotka antavat tapahtumista vain suppean kuvan. On järjetöntä pyyhkiä pois viimeiset noin 77 vuotta, minä aikana Palestiinalaiset ovat joutuneet elämään sorron alaisina.
Historiaa ei voi pyyhkiä pois ja valita vain se ajankohta mikä kulloinkin parhaiten sopii poliittiseen ilmapiiriin. Lokakuun 7. aikaiset tapahtumat olivat osa suurempaa kokonaisuutta ja huipentuma vuosikymmeniä kestäneestä sorrosta.
Vaikka asialla olivat yksittäiset aseelliset ryhmittymät ei se kuitenkaan oikeutta kansanmurhaa.
Vaikenemisen hinta.
Suomen asekaupat Israelin kanssa ovat vankalla pohjalla, ja eivät rajoitu ainoastaan ilmatorjuntajärjestelmän ostoon. HS:n artikkelin mukaan, Suomella on tilauksessa myös ohjuksia. Tämä asettaa Suomen hyvinkin kyseenalaiseen asemaan Palestiina kysymyksessä. Suoranaisten pakotteiden kohdistaminen Israeliin saattaisi vaarantaa asetoimitukset.
Tästä herää kysymys kiristääkö Israel Suomea, jotta se tukisi eeppiset mittasuhteet saanutta Gazassa tapahtuvaa kansanmurhaa.
Minkä humanitaarisen hinnan Suomen hallitus on lopulta valmis asettamaan sen asehankinnoille?
Kahden valtion illuusio.
Israelin parlamentti, Knesset, on viimeisimmässään Palestiinalaisia käsittelevässä istunnossaan alustavasti hyväksynyt suunnitelman, jossa se aikoo liittää osia Länsirannasta Israelin valtion alueeksi. Onko siis odotettavissa, että Suomenkin kannattama kahden valtio sopimus ei enää olisi mahdollista, kun kaikki Palestiinalaisalueet olisivat kadonneet ja liitetty osaksi Israelia.
On siis jota kuinkin ahdasmielistä puolustella Suomen varovaista Lähi-idän politiikkaa, kun samaan aikaan Lähi-idässä tapahtuu kansanmurha.
Linkit:
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000011250166.html
https://www.politico.eu/article/finland-opposes-calls-eu-trade-sanctions-israel/
Link to X:
https://x.com/News2ProbeFI/status/1948739803727483126
Photo by Ash Hayes on Unsplash