Kokoomus luottaa ehdokkaisiinsa käynnissä olevissa EU-parlamenttivaaleissa. Parlamenttityö kuitenkin vahvasti tukeutuu ehdokkaiden aikaisempaan kokemukseen puoluepolitiikasta. Työ Europarlamentissa vaatii ennen kaikkea poliittisten suhteiden luomista ja niiden ylläpitämistä. Sen lisäksi parlamentaarikon työ vaatii pitkäjänteistä puurtamista.
Onkin kyseenalaista, että Kokoomus on nimennyt riveihinsä kaksi ehdokasta, jotka ovat esittäneet kaikkea muuta kuin sopivuutta parlamentaarikoiksi.
Pekka Toveri – Kansanedustaja, 2023 –
Iltalehden haastattelussa 31.5.2024 kansanedustaja Toveri kertoi, että työ eduskunnassa on ollut palkitsevaa. Tämä lausuma on kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, että Toveri haluaa päättää kansanedustajan pestinsä jo vuoden palveluksen jälkeen. Kansanedustajan pesti kestää kuitenkin neljä vuotta.
Kansan etu vai oman uran ajamista.
Toveri on unohtanut, että kansanedustajana oleminen on luottamustehtävä, johon valituksi tuleminen vaatii kansan luottamuksen. Asettumalla ehdokkaaksi uuteen tehtävään vain vuoden eduskuntapalveluksen jälkeen on tuskin sovelias tapa osoittaa luottamusta äänestäjiään kohtaan. Onkin siis syytä kysyä, missä Toverin luottamus lepää – oman uran edistämisessä vai Suomen kansan etujen ajamisessa.
Hakemista europarlamentaarikoksi Toveri perustelee Euroopan turvallisuusuhan kasvamisella. EU-parlamentissa hän haluaa puolustaa suomalaisia intressejä. Eduskuntatyö on nimenomaan suomalaisten intressien puolustamista mm. lainsäädännön kautta. On tuskin odottavissa, että Toveri jaksaa ylläpitää mielenkiintoaan europarlamentaarikkona seuraavat viisi (5) vuotta – neljä vuotta enemmän kuin hän jaksoi eduskunnassa.
Kokemattomuus puoluepolitiikassa.
Lähteiden mukaan hänen poliittinen uransa alkoi tammikuussa 2023, jolloin Kokoomus ilmoitti hänet ehdokkaakseen eduskuntavaaleissa. Tultuaan valituksi kansanedustajaksi hän on ollut aktiivinen useassa eduskunnan luottamustehtävässä. Ennen poliittisen uran alkua Toveri toimi usein eduskunnan valiokunnissa sotilasasiantuntijan roolissa konsultointi tehtävissä. Riittääkö yhden vuoden kokemus eduskuntatyöstä EU-parlamenttityöhön?
Onko eduskuntavaaleista tullut ponnahduslauta poliitikkojen aluille, joiden vallanhimoiset pyrkimykset menevät kansakunnan etujen edelle. Luottamustehtävästä luopuminen ennen määräajan umpeutumista vei tilaisuuden toiselta, jolla olisi todellisia puoluepoliittisia taitoja ja määrätietoisuutta.
Valitsemalla Pekka Toverin EU-parlamenttiin olisi takaisku Suomalaiselle ulkopolitiikalle ja loukkaus kaikille ehdolle asettuneille päteville suomalaisille poliitikoille. Politiikan opiskelupaikaksi Europarlamentti on tuskin oikea paikka. Olisiko Pekka Toverin syytä hakea ensin vauhtia poliittisen puolueen rivipersoonana ennen kuin tavoittelee poliittista valtaa?